Kausi 2016 alkaa olla käsitelty. Tällä kokemuksella en vielä jään alle mene, mutta joskus myöhemmin se olisi hieno kokemus. Tällä erää ulkokauden 2016 tunnusluvut ovat tässä:
Sukelluksia (lkm) | 22 |
Keskiaika (min) | 39,9 |
Aika yhteensä (h) | 14,6 |
Keskisyvyys (m) | 13,0 |
Maksimisyvyys (m) | 22,3 |
Kylmin vesi | 3 |
Kylmin ilma | -7 |
Viimeiset viikkosukellukset tehtiin Riihiniemessä. Kerroista ensimmäinen oli taas suunnistuksen juhlaa, vaikka nyt mentiin kyllä tarkkaan kompassin mukaan. Suuntima ei vaan vastannut suunnitelmaa, kun sekoitin etelän ja pohjoisen. Seuraavalla viikolla suunnistettiin paremmin ts. katsottiin kompassia oikein päin ja löydettiin laiturille.
Laiturin puoleinen ranta on todella mielenkiintoinen katseltava. Löytyy kasvia, kalaa, kaljapulloja ja kaikkea muuta kivaa. Tavattiin rapujen ja ahventen lisäksi hauki, joka päästi ihan viereen, ennen kuin väisti laiskasti muutamaan metrin päähän.
Uimarannalta lähtiessä syvenee hissukseen, kunnes parinkymmenen metrin päässä tiputaan jyrkemmin. Tässä kohtaa alkaa myös kasvillisuus lisääntyä. Lapsena snorklattiin äkkisyvän reunalla ja napattiin haavilla pikkukaloja. Vihreään hämärään katoava rinne näytti jo silloin houkuttavalta. Meni muutama kymmenen vuotta, mutta pääsinpä kurkkaamaan rotkoon.
Laiturin alla on massiiviset ketjut, jota päättyvät betoniankkureihin laiturin ulkokulmissa. Rannasta katsoen ulommaiselta ankkurilta lähtee lanka, joka vie soutuveneen hylylle. Sieltä jatkuu lankoja eri suuntiin, yksi vie ilmeisesti Vehmaisten puoleiselle rannalle. Tällä kertaa riitti kuitenkin mainiosti se, että nähtiin legendaarinen soutuvene, Kaukajärven kuuluisin hylky ja lukemattomien nuotiotarinoiden lähde. Siellä se oli. Sisällä oli polkupyörä.
Viimeinen viikkosovellus oli sopivasti kauden onnistunein sekä teknisesti että näkymien puolesta. Monta hienoa järveä ehdittiin koluta ja näistä Kaukajärvi jäi parhaiten mieleen. Myös Särkijärvessä olisi kiva käydä uudelleen vähän aiemmin kesällä paremmassa valossa.
Marraskuun ensimmäisenä lauantaina järjestettävä Diversnight kokosi Rauhaniemeen muutaman kymmenen sukeltajaa. Pyhäpäivä ja pikkupakkanen rajoittivat osallistujamäärää ja parin vuoden takainen 98 sukeltajan ennätys jäi voimaan. Tapahtumaan perinteisiin kuuluu kakun syönti ja lisäksi tarjolla oli makkaraa ja sauna. Lähtöä tehdessä kävi mielessä, että tässä saattaa tulla märkähanskoissa kylmä, mutta hyvin niiden kanssa pärjää. Ei vesikään tuosta enää kylmemmäksi muutu, joten todetaan märkähanskat voittajaksi.
Tapahtuman ideana on, että kello 20.16 mahdollisimman monta on pinnan alla. Teimme noin 25 minuutin sukelluksen 5-6 metrin syvyydessä ja palasimme rantaan syömään sitä makkaraa. Vesi oli kohtuullisen kirkasta ja isojen valonheittimien loisteessa oli juhlava tunnelma. Tämä oli sekä ensimmäinen yösukellus että ensimmäinen sukellus pakkasessa, eli kerralla tuli pari rastia lisää.
Opittua
- pakkasessa regulaattorit vetävät pinnassa helposti jäähän ja jäävät puhaltamaan. Ala hengittää regulaattorin kautta vasta pinnan alla
- riisu kuivapuku pian ennen kuin se on jäässä
- varaa tumput, jotka voit pitää käsissä veteen menoon saakka
- myös jalat palelevat eniten ennen veteen menoa, kuivapuvun ohutpohjainen saapas ei paljon eristä
One Reply to “Ulkokauden päätös ja Diver’s night”