Sukellusuran toinenkin ulkokausi päättyi Diversnightiin. Viime vuonna tilaisuudessa oli tosi kylmää ja pimeää, mutta tällä kertaa tarkeni hyvin. Sama osallistujamäärä 46 kuin viime vuonnakin ja tällä tuloksella Tampere oli tilastoissa kirkkaasti Suomen vilkkain kohde. Maailmanlaajuisesti osallistujia oli yli 1500 kaikkiaan 23 maassa. Säkkipimeä järvi ei ole otollisin kuvauskohde, mutta hiukan tunnelmaa ja äärettömän itsevarman ravun sain sentään videolle talteen.
Kaikkiaan ulkokaudella 2017 sukelluksia kertyi hiukan vähemmän kuin aloitusvuonna 2016, mutta jatkokurssi saatiin suoritettua ja kortissa on nyt kaksi tähteä. Peruskurssin jäljiltä olisi tarkoitus pystyä huolehtimaan itsestään ja jatkokurssilla osaamista kasvatettiin siihen suuntaan, että pystyy olemaan avuksi myös sukellusparille. Lisäksi käytiin syvemmällä 30 metrissä, missä toimintaansa joutuu kiinnittämään enemmän huomiota kuin matalalla. Kun pinnalla hengittäen kulutat esimerkiksi 20 litraa minuutissa, niin 30 metrin syvyydessä kulutat 80 litraa. Tämä, mahdollinen syvyyshumala, typen nopeampi kertyminen kudoksiin ja se, että päällä on kymmenkerroksisen talon korkeudelta vettä ja suomalaisissa järvissä täysin pimeää, antavat hyvän syyn harjoitella ohjatusti. Sukellustietokone kertoo kyllä suoranousuajan (kuinka pitkään voit olla siinä syvyydessä ja nousta turvallisesti suoraan pintaan), mutta myös sukellusasennon, varusteiden ja pään hallinta korostuu.
Jatkokurssin puitteissa harjoiteltiin erilaisia pelastustilanteita pinnalta ja pohjasta sekä tajuttomalla että panikoivalla stuntilla. Ehkä parhaiten jäi mieleen pinnalla paniikissa sätkivän pelastaminen. Oleellista on, että kaveri ei pääse tarttumaan kiinni ja kisko sinua mukanaan. Jos itse olet sukellusvarusteissa, niin turvallisinta on sukeltaa ja etsiytyä pinnan alla kohteen taakse. Kuten kouluttajamme Heikki totesi, niin juuri siihen suuntaan hukkuva ei varmasti halua lähteä seuraamaan. Tavallaan itsestäänselvää, mutta enpä olisi tuotakaan tositilanteessa opettamatta keksinyt.
Keväällä on vuorossa sukellusturvallisuuskurssi, joka on edellytys seuraavan vaiheen eli syventävän jatkokurssin suorittamiseksi. Lisäksi suunnitteilla on keväälle myös nitrox-kurssi eli opetelllaan käyttämään seosta, jossa on happea enemmän kuin normaalissa ilmassa (21 %). Enemmän happea tarkoittaa vähemmän typpeä eli se mitä käytännössä saavutetaan, on huomattavastikin pitemmät sukellusajat. Moni on sanonut myös, että nitroxilla sukeltaessa jaksaa paremmin. Sukelluskäytössä oleellista on ennen kaikkea se, että paineessa happi muuttuu nopeasti ihmiselle myrkylliseksi. Puhtaan happeen turvallinen maksimisyvyys (MOD) on 6 metriä ja ilmalla eli 21-prosenttisella hapellakin raja tulee vastaan reilussa 60 metrissä. Näiden ääripäiden välissä laskeskelemalla saadaan määriteltyä seossuhde, jolla halutussa syvyydessä voi viettää mahdollisimman pitkään.
Uusia hankintoja ei ole juuri kertynyt. Yllytettynä joku halpa lisälamppu, hanskat ja ehkä nyt mielenkiintoisimpana sukelluspoiju. Poijua tarvitaan usein ulkomaankohteissa ilmaisemaan pinta-aluksille, mitä kohtaa olet nousemassa pintaan. Poiju on noin käsivarren paksuinen metrinen putki, joka täytetään veden alla ilmalla ja päästetään nousemaan pintaan. Sitten vaan pidetään narua vähän kireällä, että poiju pysyy pystysuorassa. Jonkin verran tätäkkin täytyy harjoitella, että saa tuntuman. Poiju lähtee täytettynä aika ärhäkästi, eli siitä täytyy päästää irti niin, että ei itse päädy pintaan.
Tunnusluvut 2017:
| Sukelluksia (lkm) | 17 |
| Keskiaika (min) | 36 |
| Aika yhteensä (h) | 10,2 |
| Keskisyvyys (m) | 13,3 |
| Maksimisyvyys (m) | 30,2 |
| Kylmin vesi | 5 |
Vene oli aika vajaakäytöllä tämän kesän. Tekniset renkat saatiin kyllä ratkottua, löysiä johtoja lukuun ottamatta, mutta sää ei nyt vaan oikein houkutellut vesille. Eihän siinä nyt mitään hellettä vaadita, mutta muutama aste lisää ja ajoittainen tauko sateessa vaikuttaisi kyllä merkittävästä veneviihtyvyyteen. Kurun matkoja tuli kuitenkin tehtyä kaksi tai kolme, eli ei se ihan veryttelemättä jäänyt.
