etusivu – Page 2 – nylamo.net

12.10.2016

Tasapainottelua ja telakointia

Vene siirtyi talviunille, mutta sukellusta syksy ei haittaa. Sama kuuden asteen lämpö sieltä syvemmältä löytyy joka tapauksessa, joten viilenevä keli kiusaa vain vaatteita vaihtaessa.

Lokakuun alussa kokoonnuttiin Kaatialaan seuran syysleirille, tuttuun mökkiin perjantaista sunnuntaihin. Kelin ja seuran puolesta nuotiolla jaksoi hyvin istua kaksi päivää aamusta iltaan, kun välillä kävi vähän kastelemassa itseään. Nuotiolla istuminen onnistui paremmin kuin sukellus, jossa koin tasapainollisen taantuman.

Ilman poistaminen puvusta pääsi vähän huomaamattakin muodostumaan ongelmaksi ja aloin ylikompensoida sitä ja kehitin itselleni samanlaisen pohjaa nuohoavan tyylin, jota monni harrastaa akvaariossa. Meni hetkeksi aikaa vähän hankalaksi, kun energia hävisi eteenpäin raahautumiseen ja ilmankulutus kaksinkertaistui.

Se ilma kuitenkin poistuu puvusta nyt ihan hyvin, kun vähän parantelin tekniikkaa ja käärin (aluspuvun) hauiksen ympärille ilmastointiteippiä. Luulen että tuo ongelma on nyt suurimmilta osin selätetty sekä teknisesti että henkisesti ja nosteen säätäminen onnistuu taas. No, hiukan tiputtiin pohjaan taas viime viikonloppuna, mutta se oli tilapäinen häiriö.

Kaatialassa käytiin vedessä neljä kertaa ja sen jälkeen on jo koettu Liesjärvi Himoksen lähellä, Särkijärvi Vuoreksen sillan alla ja Heramaanjärvi Kangasalla. Kaatiala meni pääosin sählätessä ja uudelleenkouluttautuessa, mutta Särkijärvi oli taas oikein kiva. Pohjassa oli niitä jänniä liejussa viilettäviä pikkukaloja ja ahvenia. Iltasukelluksella tuli jo aika pimeää, mikä loi varsin jännän fiiliksen pintaan noustessa.

Sukellusten lisäksi tapahtui veneen vaellus talvisuojaan Ylöjärvelle. Päädyin sitten kuitenkin hommaamaan lämpimän hallin välttyäkseni telineiden nikkaroinnilta ja huolestumiselta, jos ulkona tuulee ja pakastaa. Hyvä näin, hinta ei ole valtavan paljon isompi verrattuna ulkosäilytykseen ja hallissa voi käydä tekemässä pientä huoltoa.

Heramaanjärvellä olen ollut muutaman kerran saunomassa, mutta en koskaan sukeltamassa. Jos portti ei ole auki, jää kantomatkaa turhan paljon. Nyt naapuriseura oli järjestänyt portin auki ja päästiin hurauttamaan veden viereen. Järvi vaikuttaa suorastaan luonnottoman kirkkaalta pinnalta katsoen, mutta veden alla oli yllättävän sameaa ja vähän nähtävää. Harjoituksen puolesta meni tosi hyvin, monipuolisella mokailulla tulee harjoiteltua erilaisia ja sattumanvaraisia tilanteita, joita olisi tosi vaikea kehittää tarkoituksella.

Opittua

välivesissä edetessä pitää seurata joko pohjaa tai, jos pohjaa ei näe, syvyysmittaria ihan koko ajan. Kiihtyvä vauhti molempiin suuntiin (ilma keuhkoissa ja puvussa laajenee paineen vähetessä eli noste lisääntyy noustessa – ja toisin päin) tarkoittaa sitä, että alkanutta syvyyden muutosta on paljon hankalampi korjata, jos reagointiaika venyy edes vähän. Tällä kertaa tiputtiin pohjaan.
täysin läpinäkymättömässä mutapilvessä on helpointa, jos tuntee pohjan kädellään tai edes nenällään. Muuten on ihan mahdotonta tajuta suuntia ja päätyy uimaan päänsä mutaan 45 asteen kulmassa. Onneksi kukaan ei näe sitä ja asia paljastuu vain, jos itse kirjoittaa siitä blogiin

Hetkellisen tasapainottomuuden jälkeen hauskuus ja rentous siis palasi touhuun. Lisäksi ostin valtavan kiinalaisen lampun, joten enää ei tarvitse seurailla kateellisena kaverin keilaa. Näistä lampuista on tietysti mielipiteitä yhtä paljon kuin käyttäjiä (no ei kyllä oikeastaan pidä paikkaansa, mielipiteitä on kaksi: vaarallinen ja epäluotettava, orpojen pandojen pienin verisin tassuin kokoama laite tai jännä vekotin, jonka oikeasti osti vain kokeillakseen toimiiko se, kun oli niin halpa), mutta onhan se ihan järkevä peli. Kestää todistetusti ainakin 20 metriä syvää ja palaa noin 1,5 tuntia eri pari sukellusta. Ei häviä ainakaan silmämääräisessä kirkkaudessa yhtään niille 500 euron vehkeille ja maksoi kuitenkin latureineen vain 50 euroa. Moraali ja laillisuus ja blaa blaa, mutta kyllä pitää ostaa kun halvalla saa.

Ostettu
Lamppu 14000LM 70W 7* XM-L2 LED Diving Flashlight Torch 200M Underwater Waterproof LED Flash Light Lantern+ 3*26650 Batteries+ Charger
aliexpress.com, 56 € postikuluineen (2016-10-01)

16.9.2016

Synttäreitä ja sukelluksia

Scuba Libre juhli 30-vuotisiaan Pälkäneellä. Ennen pääjoukon saapumista vietettiin aikaa harjanvarressa, kannettiin sikaa (puolikasta) saunaan ja pystyteltiin puitteita. Varmaan liittyy siihen, että sukelluksessa on joka tapauksessa aina kauhea kasa tavaraa rahdattavana johonkin suuntaan, mutta kaluston siirtely tuntuu näissä kokoontumisissa sujuvan huomattavan helposti. Vartin taukoa varten voi hyvin pystyttää kelohonkamökin, kun jollakin on kuitenkin sopivasti hirsiä mukana.

Ennen ruokailua ja paljuilua pulahdettiin viereiseen Pintele-järveen. Aika tasaista mutapohjaa, mutta katseltavana olisi isoja ahvenia ja valtavat määrät simpukoita.

Sukellusloki, la 10.9.2016

kesto 41 min
maksimisyvyys 11,0 m
veden lämpö (maksimisyvyydessä) 14 C
SAC 17,9 l / min

Yhdistystoiminnalle epätyypillisesti kukaan ei pitänyt puheita tai esitellyt talousarviota. Keskityimme syömään sikaa, mikä oli oikein sopiva ohjelma. Mainio savusauna ja palju sopivat hyvin viilenevään iltaan. Itse lähdin jo saman päivän aikana kotimatkalle, mutta aika moni kuului jatkaneen ihan iltauutisiin saakka.

Seuraavan viikon viikkosukellus tehtiin Kaukajärveen Bandidosin rannasta. Edellinen Kaukajärven käynti oli vähän sakkainen, mutta nyt kirkas järvi pääsi kunnolla oikeuksiinsa. Kaloja ja kivoja leviä oli ihan katsottavaksi asti. Pohjassa tavattiin myös kookas rapu, joka peruutteli ensin hillityn rauhallisesti, mutta ampaisi koskettaessa matkoihinsa kuin torpedo. En ole tajunnutkaan, että ne voivat liikkua noin vauhdikkaasti.

<br />

Selkeä pohja ja pohjaan viritetyt köydet helpottivat suunnistusta niin paljon, että onnistuimme poikkeuksellisesti rantautumaan täsmälleen lähtöpaikassa. Oikein mainio sukellus ja hyvä näkyvyys, vaikka kuvat näyttävätkin aika sumuisilta.

Päädyin kuitenkin korvaamaan kaksiosaisen aluspuvun haalarilla, kun halvalla sai Facebookin sukellusvälineryhmästä. Onhan haalari aika helppo ja liukas ulkopinta auttaa pukemisessa, eli eiköhän mennä tällä. Nostetta oli kyllä varsin paljon ja ensimmäiset pari metriä joutui uimaan kohti pohjaa. Pitänee lisätä pari kiloa painoja.

Sukellusloki, to 15.9.2016

kesto 37 min
maksimisyvyys 6,7 m
veden lämpö (maksimisyvyydessä) 15 C
SAC — l / min (ei painemittaria)

17.7.2016

OSTOS: Tukialus Tico

Sukelluksessa on muiden hyvien puolien lisäksi mukavaa se, että sitä voi harrastaa vedessä. Kesäinen järvi tai mikä tahansa vesiallas on kiva katsella ja paranee vaan, kun sitä pääsee kurkkimaan vähän eri kohdista. Tähän tarkoitukseen hankin heinäkuun puolella veneen Näsijärvelle. Sukellustukikohtana sitä ei ole vielä koestettu, mutta ehditään kyllä vielä näillä lumilla.

Tico on rungoltaan Kala-Kalle 24 ja 13 hv Volvo Pentan moottori kiidättää sen parhaimmillaan noin 6 solmun (11 km/h) huippunopeuteen. Heinäkuun aikana vene on putputtanut yhteensä noin 35 tuntia, joten ei se ainakaan ihan heti hajonnut. Hitaalla veneellä liikkumisessa on ihan omanlaisensa tunnelma ja kun veneilytaustaa ei ole, niin harkinta-aikakin on ihan hyvä. Mitään ei tapahdu niin nopeasti, ettei ehtisi goolettaa vastausta. Tämän kesän ehdoton suosikki on ollut “täsmäsää siilinkari”.

Sitten viime bloggauksen on kertynyt vain yksi sukellus. Kävimme tänään Kaukajärvessä pohjois-rannalla mattolaiturin rannassa. Vesi oli melkoisen sameaa, mutta se johtui kyllä pääasiassa sukeltajien nostattamasta lietteestä. Ei ollut Kaukajärven syy.

Sukellusloki, to 11.8.2016

kesto 29 min
maksimisyvyys 11,7 m
veden lämpö (maksimisyvyydessä) 11 C
SAC 23,9 l / min

5.7.2016

Kohteessa: Kurun louhos, Kaupinoja

Kurssin viides ja viimeinen avovesisukellus tehtiin tuttuun Kurun louhokseen. Nyt muutamankin kerran jälkeen huomaa jo, miten paljon kokemus helpottaa lähtöä. Ei se valmiiksi laittautuminen loppujen lopuksi niin hankalaa ole, kun vaan tasaisesti touhottaa jotenkin järkevässä järjestyksessä. Kuivahanskojen tilalle hankkimani 3 mm neopreenihanskat helpottavat todella paljon ja riittävät lämmikkeeksi vajaan kymmenen asteen lämpötiloissa.

Harjoittelimme aluksi suunnistusta lätäkön keskellä sojottavalle tolpalle. Melkein löydettiinkin, ainakin olimme pinnassa tarkistaessamme oikealla puolikkaalla ja tolppa oli näkyvissä. Tämän jälkeen sukelsimme suppilon pohjaan ja palasimme sieltä hissukseen takaisin. Kurun seinämät ovat aika mielenkiintoisia tutkittavia. Kallioleikkeiden alatasoilta löytyi hauskoja valkoisia pikkumatoja tai toukkia.

Suppilon pohjassa oli leijuvaa lietettä ja näkyvyys lopulta muutamia senttejä. Pääsävyltään ruskeassa vedessä näkyvyyden väheneminen on hankala huomata, ennen kuin ui nenänsä kiveen. Erikoinen fiilis, kun lipuu hissukseen lamppu posken vieressä ja näkee seinämän vasta 10 sentin päässä. Hyvä kokemus, totesin ihan itse, että kannattaa uida aika hiljaa, jos ei näe mitään. Veden lämpötilaraja oli tosi selkeä, jossain 5-6 metrin syvyydessä tuli oikein äkkihiki, kun lämpötila yhtäkkiä pompahti.

Ilman poistaminen hihasta oli edelleen vähän työlästä ja jalasta veti jossain kohtaa suonta, mutta muuten sujui hyvin. Valvontakomission vanhat herrat kommentoivat, että jalat painuvat liikaa alas. Täytyy tarkkailla tätä ja lisäksi täytyy muistaa liikutella jalkojaan enemmän, että pääsee tuosta suonenvedosta. Lisäksi täytyy muistaa riisua maski kaulalle. Se on otsalla paljon tyylikkäämpi, mutta sitten jonkun pitää hakea se pohjasta.

Sukellusloki, pe 1.7.2016

kesto 42 min
maksimisyvyys 14,1 m
veden lämpö (maksimisyvyydessä) 6 C
SAC 20,1 l / min

Viikkosukellukset jatkuivat Kaupinojalla seuraavalla viikolla. Olen joskus ennenkin nähnyt järven, mutta louhoksen tyvenen jälkeen aallokko yllätti sukeltajan. Aallokon takia varusteet oli helpompi laittaa ensin valmiiksi ja kävellä veteen, eikä yrittää pukea siellä keinuessaan. Liivi täynnä on normaalisti mukava lekutella vedessä selällään, mutta aallokon kasvaessa hupi laimenee. Varusteet painavat sen verran paljon, että kellunta tapahtuu aaltojen puolivälissä eikä päällä.
Sukelluksen alku sujuikin kuin sorsalla, jolla puolisukeltajana on varmaan koko ajan keskimäärin vähän hankalaa.

Veden alla näkyvyys oli paikoin melko heikko ja sai edetä käsikopelolla. Lampun valossa leijumöhnä muodosti kekseliäitä rastereita. Useammankin kerran olin laskemassa kättäni kallion päälle, mutta kallio olikin vain valon heijastus. Vähän rannemmaksi siirryttyämme vesi alkoi selkiintyä. Massiivisia vedenottoputkia ja rannan kivikkoa oli kiva tutkiskella. Aaltojen vaikutus tuntui selvästi vielä 2-3 metrin syvyydessä rantakivillä istuskellessa.

Suunnistus nyt taas sujui siihen malliin kun se sujuu, eli pääsimme johonkin kohtaan ja kävimme sitten pinnassa katsomassa missä ollaan. Vaikka paluusuuntaa vähän tarkistelisikin, niin vähän aikaa kun seurailee putkea katsomatta suuntaa tai yli- ja aliarvioi kulkemansa matkan, niin lopputulos on vähintäänkin vaihteleva. Isoja putkia olisi hyvä seurata, mutta täytyisi ensin hahmottaa, mihin suuntaan ne kulkevat. Onneksi avovesissä on hankala eksyä kovin pahasti, kunhan pysyy samassa järvessä.

Oikein mukava sukellus tämäkin ja hyvä että saatiin hiukan aaltoja harjoiteltavaksi.

Sukellusloki, ti 5.7.2016

kesto 39 min
maksimisyvyys 6,8 m
veden lämpö (maksimisyvyydessä) 16 C
SAC 21,4 l / min

19.6.2016

Kohteessa: Kaatialan louhos

Kaatialan louhos löytyy Kuortaneelta, noin 150 kilometriä Tampereelta pohjoiseen. Mukavaa maisemaa ja nopeahko, lähes kameraton tie Tampereelta saakka.

Perillä seuralla oli vuokralla viihtyisä mökki. Koska samaa mökkiä on suunnilleen samalla porukalla käytetty noin 20 vuotta, oli mukana kyllä ihan kaikki mitä voi keksiä: pressua nuotiopaikan päälle, katos kompressorille, kiinnitysliinoja joka tarpeeseen, kelpoisia koiria keppiä noutamaan jne. Mökissä ei tosin tullut juuri käytyä, koska nuotiopaikalla oli mukavaa juttua, olutta ja makkaraa. Autossa oli oikein hyvä nukkua, kun aurinko ei paahtanut sitä kuumaksi. Toisaalta ilma oli kuitenkin sen verran lämmin, että kosteuskaan ei haitannut ja sateen kastelemat vaatteet sai kuivattua parhaiten pitämällä ne päällään. Talviturkkikin on nyt kastettu ts. uitu on ihan kuivapuvutta.

Puvun vedenpitävyys oli vähän kysymysmerkki Kurun louhoksen kastumisen jälkeen. Mutta hyvinhän se piti. Kurussa vetoketju oli ilmeisesti jäänyt hiukan auki. Sulkiessa pitää muistaa lopussa nykäistä pienen pykälän yli ja vetoketjun sulkija ei sitä varmaan ollut huomannut. Sittemmin olen osannut ohjeistaa.

Puku vaikuttaa vettä pitäessään oikein mainiolta. Kaulamansetti kannatti vaihtaa neopreeniseen. Pitää vettä ihan hyvin ja pystyy vielä hengittämäänkin. Puvun hihaventtiili – joka on tarkoitettu ilman poistamiseen – vaatii vielä hiukan treeniä. Ilma ei poistu vain kättä kohottamalla, vaan venttiiliä pitää vähän hytkyttää. Aluspukuni on varmaan sen verran pöyheä, että se sattuu helposti venttiilin aukkoihin.

Perjantaina, ensimmäisellä sukelluksella, oli muuten oikein mukavaa, mutta tuo ilman poistaminen jäi suorittamatta ja tein korkkinousun. Syvimmillään käytiin noin 15 metrissä ja kun sieltä alettiin nousta, niin laajeneva ilma ja lisääntyvä noste teki kepposet ja kävin kurkkaamassa pinnassa. Otti vähän korvien päälle, enkä saanut painetta enää tasattua edes muutamassa metrissä. Onneksi ehdittiin sukeltaa leppoisa puolituntinen ennen jojotustani. Ahveniakin näkyi.

Lauantaina jatkettiin samaan tyyliin, kierreltiin pohjaa reilu puoli tuntia ja lopuksi tehtiin maskin tyhjennystä ja vaihdeltiin regulaattoria. Ilman poistaminen oli edelleen vähän hankalaa, mutta nyt osasin jo kiinnittää siihen huomiota ja tarkkailla nostetta matalampaan tullessa. Sunnuntaina jatkoin venttiilin vatkaamista ja uskoakseni sain siihen nyt tuntuman. Hyvä että sen kanssa joutui vähän jumppaamaan, pysyy asia paremmin mielessä ja touhu turvallisena.

Sunnuntain sukelluksella lähdimme toisen peruskurssilaisen Janin kanssa parina ja Vesa väijyi syvyyksissä valvomassa touhuamme. Näimme aiemmilla sukelluksilla bussipysäkin merkin, jonka yritimme nyt löytää uudelleen itse kompassin kanssa suunnistamalla. Ihan erilaista hommaa, kun yrittää itse miettiä minne menee. Kompassin avulla voi kyllä katsoa missä on pohjoinen ja sitten voi uida siihen suuntaan, mutta äkkiä opittiin, että:

näet vain muutamat metrin, joten jokaisen suunnan tarkistamisen jälkeen tulee helposti uitua ensin suoraan sille katsomalleen kiintopisteelle ja sitten vielä vähän vinoon, kun ei jaksa koko aikaa tarkistaa suuntaa
etenemisnopeus vaihtelee niin paljon, että kuljetun matkan arviointi on tosi hankalaa
yleisimmät käsimerkit käsittelevät aiheita “Missä kohde on / missä ranta on / missä me olemme” ja versioita aiheesta “Ei aavistustakaan”

Kaikkien yllätykseksi pysäkkimerkki kuitenkin, aivan yllättäen ja sattumalta, löytyi noin puolen tunnin jälkeen. Luulin että olemme jo ihan muualla, mutta olimme vahingossa suorittaneet kattavan etsintäkuvion kiertämällä ympyrää. Tavoite siis saavutettiin ja sen jälkeen harjoiteltiin vielä hiukan nousua sukellusparin ilman varassa ja tajuttoman pelastamista pohjasta. Hyvä onkin harjoitella, yllättävässä tilanteessa olisi hyvä olla vähän automaattiohjausta käytettävissä.

Antoisa oli leiri ja seura vallan erinomaista, seuraavaan kertaan!

Sukellusloki, pe 17.6.2016

kesto 29 min
maksimisyvyys 15,3 m
veden lämpö (maksimisyvyydessä) 8 C
SAC 21,9 l / min

Sukellusloki, la 18.6.2016

kesto 46 min
maksimisyvyys 13,5 m
veden lämpö (maksimisyvyydessä) 9 C
SAC 15,5 l / min

Sukellusloki, su 19.6.2016

kesto 47 min
maksimisyvyys 10,8 m
veden lämpö (maksimisyvyydessä) 10 C
SAC 21,1 l / min

5.5.2016

Kohteessa: Kurun louhos

Viimein päästiin kastamaan avoveteen Kurun louhoksessa. Louhos sijaitsee n. 50 km Tampereelta pohjoiseen. Toukokuun alku jatkui tänään täysin aurinkoisena ja lämpötila pyöri parinkymmenen asteen korvallisella, joten päivä oli mitä sopivin vietettäväksi ulkosalla.

Pukeutuminen paksuun kerrastoon ja sulloutuminen muovipussiin auringon paahteessa on melko lämmittävä kokemus. Aikaa meni yllättävän paljon kaulamansetin asettelussa ja etenkin hanskojen mansettien rullaamisessa puvun rannemansettien päälle. Tämä hanskasysteemi on kyllä tosi vaikea. Ainakaan hanskat kädessä mansettia ei saa mitenkään paikalleen ja hiki valuu silmään ja tulee jano. Kauhean vaikea keksiä prosessia, jolla toinen käsi olisi koko ajan ilman hanskaa, että voisi pukea hanskan siihen toiseen käteen. Täytynee kokeilla miten neopreenihanskoilla pärjäisi ja jos pärjää huonosti, niin täytyy hankkia ranteisiin renkaat, joiden päälle hanskan kaulat voi pingottaa. Tai sitten sellaiset ruuvattavat ranneliitokset.

Pukeutumisen jälkeen vesi tuntui mahtavan viileältä. Vain toinen hanska vuosi heti, toinen yllättäen kuitenkin piti vettä kaiken aiheuttamansa harmin jälkeen. Painot riittivät juuri ja juuri viemään pinnan alle, kun vähän potkaisi vauhtia. Aiheesta on varmaan monenlaista mieltä, mutta itsestäni on mukavampaa juuri ja juuri upota miniminosteella. Syvemmälle mennessä uppoaminen joka tapauksessa nopeutuu (koska vähäkin ilma puvussa ja liivissä puristuu kasaan ja aiheuttaa vähemmän nostetta).

Pinnan tuntumassa näkyvyys oli n. 15 senttiä, mikä teki sukelluskaverin seuraamisesta aika hankalaa. Kun rannasta päästiin irti ja syvemmälle, niin alkoi näkyvyyskin koheta. Maisema oli kyllä erittäin vihreä (kts. kuvat alla), mutta se loi toisaalta hauskan epätodellisen tunnelman. Louhos laskeutui portaittain ja teräväreunaiset seinämät ja irtokivet piirtyivät hienosti pintaa vasten. Suunnista ei kyllä ollut mitään hajua, kun oltiin hetken aikaa pyöritty ympäri pyöreää, porrastettua suppiloa. Vesa onneksi osutti meidät pintaan oikeassa paikassa, eikä joutunut häpeään. Saattoi kyllä katsoa kompassia.

Uimisen jälkeen siirryttiin nauttimaan auringosta nuotion ääreen. Perustamassani sivukeittiössä kiehautin kahvit Varustelekan risukeittimellä ja brittiarmeijan pakilla. Toimiva kokonaisuus. Ennen keittelyitä suoritin kuitenkin vartin verran hytinää. Jossain vaiheessa pukuun oli alkanut valua vettä. Viisiasteista sellaista. Syvimmässä kohdassa veden tunsi jo hölskyvän jaloissa ja rantaan kivutessa jaloissa oli hyvinkin ämpärillinen. Per jalka. Vaikka vedessä ei tuntunut kovin kylmältä, niin kyllä rannassa jo tuntui. Kuivien vaatteiden vaihtamisen jälkeen lämpö palasi, kuten se tuppaa tekemään. Täytyy kuitenkin hiukan tutkia tuota pukua ja selvittää, miten sen saisi vuotamattomaksi tai ainakin vähemmän vuotavaksi.

Kokonaisuudessaan ensimmäinen oikea sukellus oli hieno kokemus. Elottomia kiviäkin on aika kiva katsella. Näkökulma on ihan erilainen kuin maan päällä, kun voi seurailla seinämän muotoja ylös ja alas tai leijua yli lohkareikon.

Sukellusloki

kesto 30 min
maksimisyvyys 11,4 m
veden lämpö (maksimisyvyydessä) 5 C
SAC 27,1 l / min

29.3.2016

Pelastusharjoituksia

Kevät ja jäiden lähtö lähestyy ja avovesiaika alkaa olla lähellä. Altaassa on hyvä harjoitella, mutta vaihtelu näkymissä on toki jo paikallaan. Kyllä altaassa tosin viihtyvät viikoittain myös monet niistä, jotka osaavat jo. Joku sukeltaa laitteilla kokeillakseen jotain uutta vehjettä tai muuten vaan, mutta vielä useampi vesijuoksee tai tulee paikalle vain tapaamaan tuttuja.

Pullossa oli vielä jonkin verran ilmaa ja käytimme sen nyt pelastamisharjoituksiin ja muuhun temppuiluun. Harjoittelimme ensin hätänousua, eli pintaan nousua kun ilma loppuu. Neljästä metristä voi nousta viistosti, jolloin se on vähän sama kuin nousisi syvemmältä. Hengittämättä noustessa oleellista on, että pitää yllä pienen puhalluksen tai ainakin kurkun auki, jotta laajeneva ilma ei vahingoita keuhkoja. Sen verran hitaasti pitäisi puhaltaa, että puhallettavaa riittää ainakin lähelle pintaa.

Tajuttoman sukeltajan pelastaminen tehtiin tarttumalla takaapäin oikean kainalon alta siten, että regulaattoria voi pitää pelastettavan suulla. Toisella kädellä säädetään pelastettavan liiviä ja sitten vaan rauhallisesti kohti pintaa. Tärkeää on käyttää toisen liiviä. Näin ainakin se tajuton kaveri pääsee pinnalle, jos nousun aikana tapahtuu jotakin ja joudutte erilleen. Pinnalla liivi täyteen ja pelastunut kaveri jää iloisesti kellumaan. Harjoitusuhri Vesa hengitti itse, joten tekohengitystä ei tarvittu.

Tehtiin myös stressitesti siten, että riisuttiin välineet neljään metriin pohjaan ja tultiin pintaan. Sitten sukellettiin pohjaan ja puettiin ne takaisin. Kuulostaa helpolta, mutta kyllä tuotakin oli ainakin minun hyvä harjoitella. Pohjassa aika tuntuu etenevän aika vauhdikkaasti, kun yrittää hamuta regulaattoria suuhunsa.

Opittua:

harjoittele ja kehitä refleksiksi se, että puhallat hissukseen ulos aina kun olet veden alla ilman regulaattoria
kun haet regulaattoria veden alla, keskity aluksi ihan pelkästään siihen, että saat sen suuhusi. Muutama sekunti johtojen järjestelyä, regulaattori ensin väärin päin suuhun tai jokin muu häiriö, niin tekemiseen alkaa tulla kiireen tuntua

24.1.2016

OSTOS: Regulaattorien Mersu

Arvelinkin, että regulaattorihankinta lähtee käsistä. Hintaero tavallisen ja hyvän välillä on sen verran pieni ja hyvän jälleenmyyntiarvo sen verran parempi, että kalliimman vaihtoehdon saa perusteltua itselleen aika tuskattomasti.

Apeksin XTX 200-sarja on pärjännyt testeissä erinomaisesti. Pääsin jo kokeilemaankin sitä yhdellä allaskerralla. Hengitysvaste oli todella pieni ja muoto suuhun sopiva. XTX 100 on ilmeisesti käytännössä sama, mutta edullisempi ja XTX 200 Tungsten on käytännössä sama, mutta kalliimpi. Päädyin siis luonnollisesti Tungsteniin.

Itse asiassa Sammakkomies.fi:ssä oli erinomainen tarjous ja sain Tungsten / XTX 40 -paketin hintaan 566 euroa. XTX 100 / XTX 40 -setti olisi ollut vain 16 euroa halvempi ja tämä on kyllä paljon hienompi. Pinnoitettu ensimmäinen vaihe, kullatut laatat ja kaikki. Samoja paketteja en löytänyt halvemmalla mistään ja XTX 100 / 40 maksoi useimmissa paikoissa satasen enemmän.

Tämä on jo esineenä niin hieno, että olisi tehnyt mieli ostaa, vaikka ei edes sukeltaisi. Koilliseen sojottava mollukka on Suunto Vyper Airin painemittarin lähetinosa. Mittarin osalta pitääkin vielä tunnustella mielipiteitä ja päättää niiden perusteella, hankinko lainkaan perinteistä letkumittaria tuon lisäksi.

Ostettu

Apeks XTX 200 Tungsten
sammakkomies.fi, 566 € (2016-01-01)

10.1.2016

Liivi ja kello uimassa

Maresin liivi lennähti Espanjasta Suomeen luvatussa kolmessa päivässä. Hyvin sopivasti, koska pyhien ajaksi katkenneet hallivuorot jatkuivat tänään ja nyt oli ensimmäinen tilaisuus kastella sekä liivi että sukellustietokone.

Liivi vaikuttaa tukevalta ja laadukkaalta. En ollut sitä tilatessani tiedostanut, mutta se on myös melko hyvin taiteltava. Koska koko liivin pituinen selkälevy taittuu, liivi menee pituussuunnassa kaksin kerroin ja olkahihnojen lukoilla sen saa pysymään kasassa. Taittuu vielä paremmin, kun irrotettavat painotaskut ottaa pois.

Käyttömukavuuskin on ihan toista luokkaa, kuin kokeilemillani vanhemmilla liiveillä. Selässä oleva rakko ei rajoita liikkumista ja pehmusteidensa ansiosta liivin saa kiristettyä napakaksi paketiksi, joka ei liiku eikä hölsky kääntyillessä. Sain nyt ensimmäistä kertaa tasapainon pituussuunnassa kohdilleen ja pystyin kellumaan vaakasuorassa. Ennen jalat ovat pyrkineet kohti pohjaa. Lisäksi huomasin, että kun liiviin pumppaa sopivasti ilmaa, voi pinnalla kellutella selällään kuin saukko. Tämä oli hyvä ostos.

Painotaskuja on kaksi. Taskussa on punainen kahva, josta sen saa kiskaistua pois tupestaan. Koska toinen puoli taskusta on kovaa muovia, sen saa helposti paikalleen ja lyipainoa ei tarvitse ohjailla tai sovitella. Aika toimivan tuntuinen systeemi: tasku pois, paino paikalleen ja tasku takaisin. Yksinkertaisempaa kuin lyijymötin ujuttaminen kiinteään taskuun saati vyöhön.

Sukellustietokone ei päässyt esittämään ihan parastaan neljän metrin syvyydessä uima-altaassa, mutta tulipahan testattua, että pitää vettä. Muuten ei huomautettavaa, mutta patteri väitti välillä olevansa lopussa. Toivottavasti syynä on vain pitkä varastointi ja uusi kestää yli puoli tuntia. Nyt lämpimään nostettuna kello ei kyllä enää hälytäkään, joten en vaihda patteria ihan vielä.

Suunto DM5 ja Movescount näyttävät sukelluksesta suunnilleen samat tiedot. Syvyysprofiili on se mielenkiintoisin tässä vaiheessa, kun painemittari ei vielä ollut käytössä. Laitan sen paikalleen kun saan omat regulaattorit, lainavarusteisiin sitä ei viitsi ruuvata.

25.12.2015

Seuraavaksi hankinnassa

Joulun pyhinä on hyvää aikaa tutkia verkkokauppojen tarjonta ja päivittää hankintasuunnitelma. Liivin suhteen olen päätymässä Maresin hybridiin, joka ei ole ihan liivi eikä ihan wingi. Rakko on kuitenkin selässä ja sinne sen hyvin lyhyen kokemuksen perusteella haluan, vaikka wingiä ei nimenomaan suositella aloittelijalle. Haluan kuitenkin.

Regulaattoriseteissä kaksi merkkiä toistuu ylitse muiden: Apeks ja Mares. Seuran varusteissa näkyy paljon Poseidon-merkkiä, mutta en pitänyt sen suutuntumasta enkä hengitysvastuksesta. Regulaattorisetissä Apeks tuntuu nyt johtavan hiukan. 1. vaihe on kuivakammioinen eli ehkä jonkin verran huoltovapaampi, ja letkujen ulostulotorni on kääntyvä.

Mares Abyss 22 ja Abyss 52 ovat hinnaltaan hyvin lähellä toisiaan, mutta 52:ssaon aavistuksen paremmat arvot ja se on hiukan kevyempi.

Maalisuoralla joulukuussa 2015:

Tasapainotusliivi

Mares Pure Hybrid (scubastore.com, 264 €)

Regulaattorisetti

Apeks XTX50/40 (varuste.net, 490 €)
Maris Abys 52/Abyss Octo (scubastore.com ja varuste.net, 359 € + 170 €)

Painemittari

ei vielä ajatuksia

Pullo

käytettynä tori.fi:stä