Tylsältä pötköltä näyttävä aallonmurtaja on pinnan alla huikea paikka. Aloitimme sukelluksen sataman pohjoisreunan aallonmurtajan sisäreunasta ja päädyimme länsipuolelle laituriin. Päätyminen on paras sana tähän kohtaan, koska suunnistuksemme oli jälleen melko luovaa. Itselleni tuli yllätyksenä jopa se, kummalla puolella kärkeä olimme, kun kävimme pinnassa etsimässä toisiamme.
Muutama edellinen sukellus on tehty melko sameissa ja tasaisissa maisemissa. Eteläpuiston lohkareikko muistutti tätä jonkin verran, mutta nyt mittasuhteet olivat paljon suuremmat. Veneiden alta löytyy 6-10 metriä vettä ja murtaja nousee pohjasta valtavien lohkareiden ja leikkausten sokkelona.
Kovasta tuulesta ja aallokosta huolimatta näkyvyys oli melko hyvä ja rotkojen yli uidessaan sai tuntumaa korkeudesta. Pikkukaloja, karanneita rapumertoja, autonrenkaita ja köysiä riitti katseltavaksi ja hypisteltäväksi. Reuna oli yllättävän elävä ja monessa kohtaa käännyttiin suorakulmaisesti sisään- tai ulospäin. Kärjen ohittamista ei tosiaan huomannut mistään. Ennakoitu lamppukateus alkoi nyt kyllä iskeä. Täytyy hankkia kaikista valtavin heitin ja jättää tuo tuikku varavaloksi.
Mielenkiintoisin nähtävyys olivat pohjaan dipanneet veneet. Yksi oli jo luurankona, mutta pohjassa makasi myös kaksi melko hyväkuntoista matkavenettä. Ei nyt ajokuntoista, mutta kannen värin pystyi näkemään ja muoto oli tallella, vaikka ikkunat olivat kadonnneet ja kannelle kertynyt kaikenlaista sälää. Veneet makasivat aika jyrkässä kulmassa nokka ylöspäin. Ovat varmaan laiturista uponneet ja jätetty pohjaan. Tuossa kohdassa veneitä näyttäisi mahtuvan tarvittaessa vaikka useampi päällekkäin.
Aallokko oli sen verran voimakas, että pinnassakin oli helpointa pitää regulaattori suussa ja hengittää sen kautta. Aallonmurtajan molemmin puolin on kuitenkin helppo liikahtaa veteen tai vedestä pois.
Sukellusloki, ke 7.9.2016
- kesto 53 min
- maksimisyvyys 10,2 m
- veden lämpö (maksimisyvyydessä) 15 C
- SAC 21,7 l / min