Category: Sukelluskoulutus

Posted on

Peruskurssi, teoriakoe

Viimeisellä teoriakokoontumisella käytiin läpi merkit ja sukellustaulukot eli suoranousutaulukot. 

Sukellustaulukoissa on listattu sukellusten maksimisyvyydet ja sen mukaan taulukoitu, miten pitkään voit viettää maksimisyvyydessä (altistusaika eli typen määrä kudoksissa kasvaa) ja millaiset turvapysähdykset tarvitset. Turvapysähdykset ovat “varmuuden vuoksi”-pysähdyksiä ja periaatteessa voit taulukon puitteissa nousta myös suoraan pintaan. Todella syvällä todella pitkään viipyvillä sukelluksilla tarvitaan pitkä ja hallittu paineenlasku, mutta niitä varten ei jaeta peruskurssilla taulukoita. Turvapysähdyksen ja etappipysähdyksen ero on selitetty sukeltajaliiton sivuilla.

Teoriakoe oli monivalintatyyppinen, eikä erityisen vaikea. Pisteitä tuli 46/48, näissä menin vikaan:

  • sukelluskaverin kadotessa ei etsitä, vaan noustaan pintaan. Pintaan nousu onkin aika järkevää, olettaen että se parikin tajuaa eksyneensä sinusta ja nousee myös pintaan. Sitten kohtaatte. Ansaittu pistemenetys.
  • korvien paineentasausta varten oikea vastaus olisi ollut, että noustaan ylemmäs tasaamaan, jos korvissa tuntuu kipua. No joo, kipua ja kipua. Tämä meni aika monella väärin, koska vaihtoehtona oli myös pysähtyminen tasamaan. Tätä en tunnusta ansaituksi, huijauskysymys.

 

Posted on

Peruskurssi, allaskerta III

Sunnuntaiaamun vuoro alkaa epäinhimillisen aikaisin (puoli kahdeksan), mutta pulikointiaikaakin jää sitten kokonaiset kaksi tuntia. Tasapainotuksen, maskin tyhjennyksen ja regulaattorin vaihtamisten lisäksi kokeilin ensimmäistä kertaa sukellusta wingeillä. 

Ero takin ja siipien välillä ei ollut niin suuri kuin oletin. Sivusuunnassa tasapaino säilyy ehkä aavistuksen verran paremmin, kun ilmarakko on selän ja pullon välissä nostamassa sukeltajaa ylöspäin, kun takissa ilma on torson ympärillä. Suurin ero on kuitenkin siinä, että wingissä on vain pari hassua hihnaa olkien yli, vyöosa ja haarahihna. Lyhyen kokemuksen perusteella tuntuu siltä, että paketin saa silti kiinnitettyä napakammin kuin takin.

Täytyy lykätä takin ostoa ja harkita vielä hetki.

Google: scuba wing

 

Posted on

Peruskurssi, allaskerta II

Tällä kertaa annostin oli huomattavan paljon helpompi hengitettävä kuin viimeksi. Merkkiä en huomannut katsoa. Sukeltaessa jatkettiin tasapainoharjoituksia ja kyllä se joka kerta edistyy. Vähän takapainoinen olo, jalat pyrkivät kohti pohjaa. Tätä voi ehkä korjata kiinnittämällä pullon hieman ylemmäs. Pitää kokeilla ensi kerralla. 

Jännä miten paljon vaikutti, kun ensin otin taskuihin eripainoiset painot. Kilo lisää toiselle kyljelle ja meinasi väkisin muuttua kampelaksi. Onneksi oli helppo korjata, kun vaan vaihtoi samat painot molemmille kyljille.

Harjoiteltiin myös maskin tyhjennystä ja vaihdeltiin annostinta pinnan alla.

Opittua

  • kuivapuvun täyttöletku on eri kokoinen kuin liivin täyttöletku. Mikä tuntuu aika tyhmältä, mutta ehkä siihen on joku syy.
  • maskin tyhjentäminen on yllättävän hankalaa. Ajatuksena on, että painat maskin yläreunaa tiiviimmin otsaan ja katsot ylöspäin samalla kun puhallat ilmaa nenän kautta. Ilmaa on helppo  puhaltaa jos maski on tyhjä, mutta nenä veden alla on jotenkin hankala hahmottaa, koska ilma tulee nenästä. Kyllä se siitä kun harjoittelee.
  • vedessä leijuminen on kyllä mukavaa ja rauhoittavaa. Vaikka mitään ei tapahdu ja altaassa ei ole juuri nähtävää, niin hengityksen säätely syvyyden hallitsemiseksi on varsin meditatiivista. 
Posted on

Peruskurssi, teoriatunti II

Tällä kertaa käsiteltiin mm. ilmankulutusta eri syvyyksillä ja turvapysähdyksiä. Nousu sukelluskaverin toisen vara-annostinta käyttäen, hätänousu ja pintaan auttaminen olivat myös listalla.

Opittua

  • kun tajuton autetaan pintaan, pidetään hänen oma annostimensa suun edessä. Järki sanoisi, että yrittäisi lykätä omaa annostinta toisen suulle, oletettavasti hän nyt kuitenkin on tajuttomana hapen puutteen vuoksi. Ohje johtunee siitä, että annostinta on  vaikea sovittaa tajuttoman suulle ja tärkeämpää on päästä pikaisesti pintaan
Posted on

Peruskurssi, allaskerta I

Tampereella sukellusseurojen vuorot ovat Kalevan uimahallissa (Tampereen uintikeskus). Scuba Libre kokoontuu tiistai-iltaisin sekä vaihtelevalla miehityksellä lauantai- ja sunnuntaiaamuna. Peruskurssilla tehdään tietyt harjoitukset, mutta altaalle voi käytännössä tulla niin monta kertaa kun haluaa ja tarpeen on.

Opittua

  • Varusteet tulivat sukelluskokeiluun valmiiksi koottuna, joten niiden kokoaminen piti harjoitella. Ei siinä nyt kovin montaa liikkuvaa osaa ole, mutta ainakin suhautus (päästä hiukan ilmaa pullon venttiilistä sen puhdistamiseksi ennen alentajan liittämistä) ja regulaattorin napin painaminen kun avaa venttiilin (vältetään paineisku) ovat vaiheita, joita ei olisi itse tullut ajatelleeksi.
  • Annostimissa tuntuu olevan aika paljon eroa. Nyt käytössä olleessa laitteessa (Poseidon) tuntu pieni vastus, sai vähän imaista ennen kuin ilma lähti kulkemaan.
  • Tasapainotus eteni ja koskin liiviin huomattavasti harvemmin kuin ensimmäisellä kerralla. Hengitystä säätämällä saa itsensä nousemaan tai laskemaan, mutta opettelua se jonkin verran vaatii. Kun vedät keuhkot täyteen ilmaa, niin nousu alkaa muutaman sekunnin viiveellä.
Posted on

Peruskurssi, teoriatunti I

Ensimmäinen teoriatunti Hervannan ammattioppilaitoksessa, jossa kurssin vetäjä Vesa on töissä.

Kurssin sisältö on vähän oudosti mitoitettu. 10 tuntia tarkoittaa sitä, että kurssin aikana käydään läpi 10 kalvosettiä, joissa on vähimmillään vain muutamia dioja. Onneksi niihin ei käytetty tuntia per setti, vaikka edettiinkin rauhalliseen tahtiin. Teoriaosuuden saamme suoritettua ilmeisesti kolmella tapaamisella.

Opittua

  • Ihmisen hengitysrefleksi (tunne siitä että täytyy hengittää) käynnistyy hiilidioksidin määrän kohotessa riittävän korkeaksi eikä silloin, kun hapen määrä laskee riittävän alas. Tästä syystä on tärkeää, että ennen laitteetonta sukellusta ei syvään hengittämällä tuuleta hiilidioksidia pois. Silloin saattaa käydä niin, että happi loppuu ja taju lähtee, ennen kuin elimistö osaa kertoa, että ilma loppuu. Kaikkea sitä. Tuota en kyllä tiennyt, ei opetettu koulussa.
Posted on

Laitesukelluskokeilu, Kalevan uimahalli

Sukelluskokeilusta oli ilmoitus GoGo-liikuntakeskuksen tapahtumissa. Hinta 30 euroa sisältäen lyhyen luennon ja pari tuntia altaassa. Kokeilun järjesti RRDC.

Teoriaosuus oli pääosin aika itsestäänselvää asiaa, mutta varusteosuus oli mielenkiintoinen. En ollut tiennyt enkä ajatellut, että sukelluksessa tarvitaan syvyyden sääntelyyn ilmalla täytettävä rakko. Sinänsä ihan loogista, onhan särjelläkin semmoinen. Sukelluksessa rakko on joko liivissä eri puolilla tai selän ja pullon välissä siivessä (wing). Koska ilma pusertuu paineessa kasaan:

  1. pinnan tasolla pumppaat liiviisi niin paljon ilmaa, että se pullistuu vaikka 4 litran verran. Tuo neljän litran pallo syrjäyttää neljä litraa vettä. Koska litra vettä painaa kilon, syrjäytetty vesi painaa yhteensä 4 kiloa. Liiviin pumppaamasi ilma nostaa sinua pintaa kohti neljän kilon voimalla. Sanoo  Arkhimedeen laki.
  2. kymmenen metrin syvyydessä ulkoinen paine on kaksinkertainen ja pumpattu pallo puristuu kahden litran kokoiseksi. Jos et lisää ilmaa, pohja vetää sinua puoleensa kahden kilon voimalla (4-2). Ja vauhti kiihtyy, mitä syvemmälle menet. Tai jos pumppaat syvemmällä lisää ilmaa, niin ylös tullessasi ilma laajenee ja nouset kiihtyvällä vauhdilla, jos et päästä ilmaa pois.
  3. hengittäessä keuhkojesi tilavuus vaihtelee. Koska saat annostimesta ilman syvyyden mukaan kasvavalla paineella, syvemmällä käytät enemmän ilmaa ja saat paineesta huolimatta keuhkosi täytteen. Mutta se tilavuus vaihtelee.

Kohtien 1-3 yhteensovittaminen on se mikä vaatii harjoittelua, jos ja kun tavoite on pystyä pysymään halutussa syvyydessä. Tärkeää on muistaa hengittää tai puhaltaa ilmaa ulos ylös tullessa, koska muuten laajeneva ilma voi aiheuttaa keuhkojen repeämisen.