tico – nylamo.net

14.6.2018

Kesä etenee

Viikkosukellukset siirtyivät seuran hankkiman Helga-veneen vesillelaskun myötä rannalta veneeseen. Veneellä tavoittaakin tutusta Näsijärvestä ihan uusia kohteita ja kohteeseen siirtyminen auringonpaisteessa putputtaessa on oma hauskuutensa. Veneeseen mahtuu hyvin 6 sukeltajaa ja kantavuuden sallima kahdeksankin on tehtävissä, kunhan hiukan miettii tavaroiden sijoittelua.

Ensimmäinen veneestä koettu kohde oli Sokeritoppa, vedenalainen kari suunnilleen Kaupinojan kohdalla kilometrin päässä rannasta. Sukelluspäivänä tuuli oli melko kova ja aallot keikuttivat, mutta ankkuri piti hyvin. Karin laki on tasaisen pyöreä kallio, jonka reunat laskevat loivasti ja sekoittuvat isoihin lohkareisiin, jotka muodostavat jänniä kanjoneita.

Seuraavaksi vallattiin Peronsaari ja sen jälken Allon (Alku) hylky. Näistä ja myöhemmistä viikkosukelluksista lisätietoa seuran sivuilla.

Oma vene pääsi myös järveen ja on toiminut kuten pitääkin. Ensimmäinen matka tehtiin perinteisesti juhannuksen tietämillä Kuruun ja epäperinteisesti matka sujui erittäin hyvässä säässä. Kategoriassa oma vene tapahtui myös pientä laajentumaa, kun hankin kesän aluksi sen pikkuveljeksi kajakin. Sellaista on tehnyt mieli jo pitempään ja hankintapäätöksen sinetöi nyt se, että satamatoimisto avasi Naistenlahteen (kartta) lukollisen kanoottivajan.

Seuraavana ohjelmassa on seuran sukellusretki Norjan Kristiansundiin kesäkuun lopussa.

16.5.2017

Kesä käyntiin

Vene oli Mustanlahdesssa jo huhtikuun puolella, eli hyvissä ajoin ennen vappua. Vaikka vesi on kylmää, niin auringonpaisteessa tarkenee touhuta oikein hyvin. Hallissa asennettiin jo aurinkopaneeli ja muuta pientä. Satamassa jatkoin siivoilemalla ja lisäämällä pari säilytyshyllyä. Johdoissa oli jonkin verran kosketushäiriöitä, joten niitäkin nitkuteltiin ja vaihdettiin akkukengät. Näillä valmisteluilla putputettiin toukokuun alussa ensimmäinen reissu Kuruun aivan mahtavassa säässä. Ensimmäinen yö veneessä oli hieno, oli juuri niin kivaa kuin muistinkin, kun herää ikkunoista paistavaan aurinkoon ja leppeästi liplattelee.

Vene ei enää Kurusta startannut, 40 vuotta näyttää olevan Volvo Pentan startin eläkeikä. Uusi startti laitettiin Wavemotorilla Naistenlahdessa ja vene palasi riviin 23.5.

Kevään ensimmäinen sukellus tehtiin Talviaisiin Oriveden lähellä. Tarkoitus oli mennä ihan toiseen järveen, mutta tie ei oikein päästänyt läpi. Neliveto ja vähän enemmän maavaraa pitäisi kyllä saada, mutta toki sitten aina löytyy tie, joka vaatii vähän enemmän ja kohta mennään telaketjuilla. Oma hupinsa on tuossakin, kun tuperretaan mäkeä ylös ja suunnitellaan, miltä puolelta kiveä voisi päästä. Jossakin sitä täytyy olla, joten miksei olisi auringon paisteessa metsässä ihmettelemässä.

Talviaisten Ruutana-järvi oli kirkas ja kiva, veteen kaatuneet rungot loivat hienon tunnelman.

Heti seuraavalla viikolla päästiin oikein asian kanssa sukeltamaan, kun etsimme kaverin kadonneen dronen Naistenlahden aallonmurtajan läheltä. Louhikossa vempain olisi hyvin voinut päätyä saavuttamattomaan kuiluun, mutta olikin tuurilla laskeutunut kuin tarjottimelle reiluun kymmeneen metriin. Hienoa että löytyi, mielenkiintoista kuulla toimintakunnosta. Ehti olla veden alla noin 48 tuntia.

Viikosukelluksella ehdittiin myös Särkijärveen Vuoreksen sillan pohjoispäähän. Samassa paikassa käytiin viime vuonnakin, mutta nyt suunnattiin hiukan toisin. Syvemmällä on tasaista mutaa, jossa risteilee pienten kummallisten kalojen jälkiä, mutta tällä kertaa en itse juuri nähnyt itse kaloja. Veteen kaatuneet puut ja veden alla kulkevat valtavat kaapelit olivat mielenkiintoisia tutkia. Sillan alla on sen verran paljon pystyssä sojottavia metalliputkia ja muuta roinaa, että paikallisten teinien ei kyllä kannattaisi sillalta hyppiä. Sanottiin, mutta hyppivät ne kuitenkin.

15.1.2017

Talvehdintaa

Joulun aikaan uimahallivuorot olivat tauolla, mutta nyt altaaseen taas pääsee. Sunnuntaiaamun varhaisvuorolla 8-10 tuntuu olevan eniten osallistujia ja se sopii parhaiten myös omaan rytmiin.

Altaassa oli melkoinen määrä eri seurojen kurssilaisia ja muuta väkeä suorittamassa erilaisia manöövereitä. Ei ole turhaan silli kehittänyt kykyä vaihtaa suuntaa parvena. Muuten loppuisi silliaivoiselta väistellessä vektorilaskentakapasiteetti.

Kesällä keskityttiin sukeltamaan tilanneharjoitelun kustannuksella. Altaassa huomasi, että etenkin maskin irrottelua ja ilman maskia toimimista on syytä harjoitella ahkerasti. Muutaman kerran sai taas kakoa, ennen kuin keho suostui uskomaan, että suun kautta voi hengittää vaikka nenässä on vettä. Ulospuhalluskin tulee inhasti nenään ja silmiin, joten tuota epämukavuutta on syytä kerrata jatkuvasti, että äkkitilanteessa ei järkyty. Voisi olla hyvä idea ottaa maskin riisuminen ihan vakiotoimenpiteeksi joka sukelluksen aluksi. Alkuun voisi muutenkin käyttää hiukan enemmän aikaa ja katsella pinnan alla hetki tasapainoa ja suuntaa, ennen kuin liikkuu yhtään mihinkään.

Harjoittelimme nyt varusteiden riisumista pinnan alle ja sukeltamista niiden luo. Kuten todettua, maskitta tuntui alkuun tosi hankalalta toimia. Kokeiltiin myös varusteiden vaihtoa sukellusparin kanssa. Vaikea keksiä todellista tilannetta, jossa pitäisi vaihtaa varusteita jonkun kanssa, mutta harjoituksena erinomainen. Regulaattorien vaihto ja jo pelkästään pohjassa pysyminen ilman liiviä edellyttää jonkinlaista yhteistä suunnitelmaa ja rytmitystä. Parhaaksi pukeutumistavaksi osoittautui: toinen käsi lenksun läpi ja selälleen pohjaan paketin päälle, remmit kiinni ja pyörähdys mahalleen.

Veneen suhteen sisäsäilytys oli kyllä niin onnistunut päätös, että en osaa lakata onnittelemasta itseäni. Mukava tietää, että se on siellä turvassa ja lämpimässä. Kävimme joulun jälkeen laittamassa akut laturiin ja suunnittelemassa modauksia. Tuuletukseen tulee aurinkokennotuuletin ja katolle kenno akkujen lataukseen. Lisäksi voisi hiukan vahailla ja lakkailla puupintoja ja korvata vanhan karttaplotterin tabletilla ja GPS-kartalla. Se toimisi samalla kirjojen luvussa ja televisiona. Lisäksi vähän usb-pistokkeita, haka pitämään kattoluukkua auki, ledi uimatason pohjaan ja ehkä hiukan hyllytilaa. Kyllä tässä kevään saa kulumaan veneilykauden alkua odotellessa.

17.7.2016

OSTOS: Tukialus Tico

Sukelluksessa on muiden hyvien puolien lisäksi mukavaa se, että sitä voi harrastaa vedessä. Kesäinen järvi tai mikä tahansa vesiallas on kiva katsella ja paranee vaan, kun sitä pääsee kurkkimaan vähän eri kohdista. Tähän tarkoitukseen hankin heinäkuun puolella veneen Näsijärvelle. Sukellustukikohtana sitä ei ole vielä koestettu, mutta ehditään kyllä vielä näillä lumilla.

Tico on rungoltaan Kala-Kalle 24 ja 13 hv Volvo Pentan moottori kiidättää sen parhaimmillaan noin 6 solmun (11 km/h) huippunopeuteen. Heinäkuun aikana vene on putputtanut yhteensä noin 35 tuntia, joten ei se ainakaan ihan heti hajonnut. Hitaalla veneellä liikkumisessa on ihan omanlaisensa tunnelma ja kun veneilytaustaa ei ole, niin harkinta-aikakin on ihan hyvä. Mitään ei tapahdu niin nopeasti, ettei ehtisi goolettaa vastausta. Tämän kesän ehdoton suosikki on ollut “täsmäsää siilinkari”.

Sitten viime bloggauksen on kertynyt vain yksi sukellus. Kävimme tänään Kaukajärvessä pohjois-rannalla mattolaiturin rannassa. Vesi oli melkoisen sameaa, mutta se johtui kyllä pääasiassa sukeltajien nostattamasta lietteestä. Ei ollut Kaukajärven syy.

Sukellusloki, to 11.8.2016

kesto 29 min
maksimisyvyys 11,7 m
veden lämpö (maksimisyvyydessä) 11 C
SAC 23,9 l / min